2000-luvun työelämä asettaa uusia vaatimuksia keholle

Raskas ruumiillinen työ on vähentynyt johtuen tietotekniikan ja automaation lisääntymisestä teollisuudessa, ergonomian parantumisesta sekä palvelualojen ja asiantuntijatyön kasvusta. Kehon merkitys työssä ei ole suinkaan vähentynyt, vaan kehoon erityisesti ulkonäköön, habitukseen, terveyteen ja emootioiden hallintaan kohdistuu uusia vaatimuksia ja paineita jälkiteollisessa taloudessa. Johtajilta ja asiantuntijoilta edellytetään kehollista tietoa siitä, miten heidän tyylinsä, pukeutumisensa, eleensä ja ilmeensä vahvistavat heidän ammatillista kompetenssiaan. Palvelu-, hoiva- ja opetusalojen työntekijöiltä vaaditaan erityisiä emotionaalisia ja esteettisiä taitoja toteuttaa palvelujen laatu asiakkaiden ja työnantajien edellyttämällä tavalla. Kokonaisia tuotannonaloja johdetaan nykyisin kollektiivisen emotionaalisen työn keinoin, jolloin kyse ei enää ole vain yrityskuvasta vaan yritysten yhteiskunnallisen legitimiteetin rakentamisesta tunnetyönä.

Tämä tutkimushanke selvittää, miten eri alojen ammattilaiset rakentavat omaa kehoaan parantaakseen työmahdollisuuksiaan ja millaisia kehollisia taitoja he kehittävät selvitäkseen erityisesti sosiaalisia taitoja vaativassa työympäristössä. Tutkimuksen tarkoitus on piirtää sekä yksityiskohtainen että yleinen kuvan kehollisista taidoista, emotionaalisesta kompetenssista ja esteettisestä kontrollista työelämässä. Tutkimus olettaa löytävänsä eroja miesten ja naisten välillä, eri ammattien välillä sekä ikäryhmien välillä, kuinka ihmiset muovaavat kehojaan ja millaiset mahdollisuudet tai velvoitteet heillä on hyödyntää omaa kehoaan työssään. Tutkimustulokset esitetään vertaisarviointia käyttävissä kansainvälisissä ja kansallisissa lehdissä sekä suomenkielisenä yhteiskirjana.

Tutkimushanketta “Working Body in the Post-Industrial Economy” (WORKBOD) rahoittaa Suomen Akatemia vuosina 2011–2014.